Hei sinä siinä!

Mei­ta­lai­sen työyh­tei­sön rik­kaus on se henki, joka yhdessä teke­mi­sestä välit­tyy. Tämän ais­ti­vat eri­tyi­sen hyvin uudet työn­te­ki­jämme. Työyh­tei­sömme työ­fii­listä on kuvattu sanoilla “läm­min­hen­ki­nen”, “rento”, “mut­ka­ton”, “yhdessä aikaan­saava”. Juuri tämän pys­tyy ais­ti­maan par­hai­ten sil­loin, kun koh­taamme livenä. Juuri sen vuoksi on tär­keää, että olemme pääs­seet koh­taamme toi­siamme taas muu­ten­kin kuin ruu­dun takaa.

Vii­mei­set pari vuotta teki meistä kalen­te­rin­hal­lin­nan­mes­ta­reita. Koska kol­lega ei ollut­kaan enää siinä ser­min takana tai kah­vi­pöy­dän ääressä, kysy­myk­sille ja aja­tus­ten vaih­dolle piti olla oma hetki ja mie­lui­ten ennalta sovittu. Kalen­te­rit täyt­tyi­vät pala­ve­ri­kut­suista ja ihmi­set vaih­tui­vat kokous­ten myötä. Hypät­tiin mel­kein len­nossa aiheesta toi­seen ja aja­tuk­set jäi­vät vielä edel­li­seen het­keen. Spon­taa­nille aja­tus­ten vaih­dolle saat­toi löy­tyä hetki, jos työ­ka­ve­rilla ei vas­taa­vasti ollut samaan aikaan toista tapaa­mista menossa.

”Hei sinä siinä!” on lausah­dus, joka on jäl­leen alka­nut kuu­lu­maan työ­pai­koilla, myös meillä Mei­tassa. Vih­doin olemme voi­neet koh­data tur­val­li­sesti työ­pai­koilla ja vaikka halauk­sin ter­veh­tiä kol­le­gaa. Koh­taa­mi­set ovat tun­tu­neet ensi­koh­taa­mi­sille pit­kän tauon jäl­keen. “Hei sinä siinä!” on mah­dol­lis­ta­nut sen, että asiat ovat rat­ken­neet­kin lyhyen kes­kus­te­lun poh­jalta ja on saatu vas­taus sillä het­kellä mie­len päällä ole­vaan ongel­maan. ”Hei sinä siinä!” on saat­ta­nut tie­tää, kuka kol­lega taas tie­tää jos­ta­kin enem­män. Päi­vän ilah­dus on ollut ”Hei sinä siinä!”, joka on kut­su­nut sinut yhdessä poru­kan kanssa lou­naalle.

Men­neestä kah­desta vuo­desta on jää­nyt elä­mään pal­jon hyvää. Jous­ta­vuus etä- ja läs­nä­työn välillä on asia, joka antaa mah­dol­li­suu­den valita työym­pä­ristö tilan­teen ja työ­teh­tä­vien mukaan. Koti­toi­mis­tolla on rauha kes­kit­tyä työ­teh­tä­vien pariin ilman kat­kok­sia. Toi­mis­to­päi­vinä kokoon­nu­taan pala­ve­rei­den ääreen, tava­taan kol­le­goja ja ollaan nii­den työ­teh­tä­vien parissa, jotka vaa­ti­vat yhdessä suun­nit­te­lua ja aja­tus­ten vaih­toa.

Vir­tu­aa­li­set koh­taa­mi­set ovat olleet toi­mi­via ja tär­keä vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kanava. Ne ei kui­ten­kaan pysty voit­ta­maan kas­vok­kain tapah­tu­via koh­taa­mi­sia, joissa kes­kus­telu aal­toi­lee spon­taa­nisti aiheesta toi­seen, tutus­tu­taan ja opi­taan tun­te­maan toi­nen. Parasta ”Hei sinä siinä!”- het­kissä on se, että tun­tee taas vah­vasti ole­vansa aidosti osa työyh­tei­söä.

Titta Saksa
Hen­ki­lös­tö­joh­taja